Viikonloppuna lähtivät sitten viimeisetkin pennut. Repolainen eli Merri muutti torstaina ja käväisi sunnuntaiaamuna vielä laikkimässä Kontiaisen eli Konstan kanssa ennen sen muuttoa uuteen kotiin. Tytöt lähtivät lauantaina. Isosta tytöstä tuli Kitka ja pikkutytöstä Halla.

Kaikilta on tullut viestiä joiden mukaan uuteen osoitteeseen on sopeuduttu hyvin. Sisäsiisteys tuntuisi olevan hyvällä mallilla, ulos tehdään suurin osa asioista ja loputkin hyvällä menestyksellä sanomalehdelle. Pienet koirat vaikuttavat myös varsin reippailta, ulkoilut ja uuteen kotiin tutustumiset ovat onnistuneet hienosti. Luoksetulokin taitaa sujua uusissa paikoissa pääosin hyvin.

Meillä on ollut myös melkoinen sopeutuminen uuteen tilanteeseen kun pienten töppöjalkojen töminä on poissa eikä kukaan pure varpaasta. Liikkuminenkin tuntuu vaikealta kun ei olekaan kompostiverkkoja joiden yli pitäisi hyppiä, yllättävän hankalaa on ihan tavallisesti vaikkapa olohuoneeseen kävely. Toisaalta asumisjärjestelyt on saatu palautettua normaaliksi ja siivoamistakin on vähemmän.

Isot koirat eivät juuri reagoineet pentujen lähtöön. Tarra vieroitti pennut hienosti ihan itse eikä viimeisinä viikkoina niitä juuri imettänyt. Se on palautunut hienosti, karvaa lähtee tosin melkoisesti. Täytynee ruveta pikkuhiljaa jotain harrastelemaan, leluja kanniskellaan jatkuvasti ja muutenkin virtaa on ihan mukavasti.

Yllättävänkin paljon sitä vaan kiintyy pentuihin, vaikka alusta alkaen kaikki oli tarkoitus myydä. Onneksi kaikille löytyi mukavan tuntuiset kodit ja kuulumisetkin ovat olleet positiivisia. Yritän saada laitettua tänne vielä viimeiset kuvat pikapuoliin ja sitten lienee aika lopettaa kirjoittelu kun tämä kuitenkin pentublogi on. Saas nähdä jos vaikka pentujavielä joskus meidänkin huushollissa olisi, senverran positiivinen kokemus tämä on ollut. Kiitokset kaikille jotka ovat blogia lukeneet!

Käpypojasta tuli Riimi ja Karhunpojasta taisi tulle Muffe. Pojista on kuulunut vain hyvää, reippaita ovat niinkuin pitääkin mutta rauhoittuminenkin onnistuu. Tosi mukava kuulla että asiat sujuu.

Jäljellejääneet tuntuvat hyvin helpoilta, neljä pentua on selvästi vähemmän kuin kuusi. Meteliä lähtee näistäkin ja vauhtia riittää. Kuitenkin esim. ulkona on helpompaa kun tarvitsee laskea vain neljään. Reviiri on laajentunut yhä vaan, koko piha on käytössä eikä meinaa enää riittääkkään vaan retket ulottuvat pellon puolellekin. Ulkoilua on harrastettukin ahkerasti, tunninkin  kun lauma peuhaa pihalla niin jaksavat sitten nukkua. Jännittävää on ainoastaan se jos isot koirat innostuvat juoksemaan, silloin pennut painuvat piiloon ja kurkkivat sieltä sitten varovasti. Luoksetulo on tosi kivalla mallilla, kaikki tulevat heti kun kutsutaan.

Tarrakin on alkanut pentujen kanssa vähän leikkiä kun ne eivät enää yritä koko ajan imeä. Ulkona sen leikit ovat vähän turhan rajuja. Pennut vain sinkoilevat ympäriinsä kun Tarra käytännössä juoksee niiden yli. Näin ollen Tarra vähemmän ulkoilee niiden kanssa, Pyry on parempi ulkoilukaveri.

Korvat alkavat olla pystyssä melkein kaikilla. Ainoastaan ison tytön korvat eivät ihan jaksa vastustaa painovoimaa vaan lurpattavat vielä. Kaikilla on kuitenkin ihan omanlaiset korvat. Kontiaisen korvat ovat olleet pystyssä jo monta viikkoa ja ovat sopivan kokoiset ja hyvin säännölliset. Repolaisen korvat nousivat pystyyn pari päivää sitten ja ovat pitkät ja kapeat. Ja pikkutytön korvat ovat aika leveät ja vähän leveälle kiinnittyneet. Hienoja persoonallisia korvia siis!

Huomenna muuttaa uuteen kotiin Repolainen. Onneksi se jää tähän melkein naapuriin ja tulee varmasti välillä käväisemään täälläkin. Loput lähtevät viikonloppuna.

Seitsemän viikkoa tuli täyteen eilen ja sen kunniaksi pennut matkustivat eläinlääkärin luo tarkastettaviksi. Porukka siis häkkiin ja menoksi. Kun auto lahti liikkeelle, kaikki hiljenivät ja matka sujuikin varsin helposti. Perillä kaikki käyttäytyivät suorastaan mallikelpoisesti ja olivat helppoja tutkia, liekö asiaan vaikuttanut ennen lähtöä ulkoilu ja siitä johtuva väsähtäminen... Muuten kaikki oli niinkuin pitääkin, mutta Kontiaiselta ei löydetty kiveksiä laisinkaan ja Käpypojaltakin vain yksi. Toivottavasti laskeutuvat niinkuin pitääkin, ei ole mitenkään tavatonta ettei niitä tässä vaiheessa vielä löydetä.

Ulkoilua on jatkettu edelleen reippaasti ja vauhti vaan kasvaa. Reviirikin on laajentunut aika lailla ja pennut etsivät koko ajan uusia haasteita. Kaivonkansien päältä hyppiminen on jo vanha juttu ja nyt uusin hitti on ojaan putoaminen ja sieltä ylös kiipeäminen. Myös aidasta läpi meneminen on mahtavan hauskaa. Onneksi pennut tulevat edelleen hienosti kutsusta luokse ja saavat palkakseen herkkuja. Toissapäivänä keitin sydäntä ja palastelin sen pieniksi paloiksi ja sain palkaksi lauman varsinaisia sydänystäviä. Onhan se ihan toista kuin kuivamuona!

Kotiinlähtöä enteillen pennut saivat pannat kokeeksi kaulaan eikä kukaan järkyttynyt moisesta kapistuksesta. Ensimmäiset kotiinlähtijät Käpypoika ja Karhunpoika kävivät myös koekävelyllä hihnassa. Homma sujui ihan normaaliin tapaan, välillä kieltäydyttiin liikkumasta ja välillä liikuttiin turhankin kovalla vauhdilla. Sydämellä houkuttelu toimi kuitenkin hienosti ja onnistuneita pätkiäkin saatiin aikaiseksi. 

Tarrakin on valmistellut pentuja lähtöön vähentämällä imetyksen minimiin, kerran tai kaksi päivässä riittää ja määrä on hyvin pieni. Kun pennut eivät enää yritä koko ajan imeä, Tarrakin voi olla niiden seurassa rennommin ja jopa vähän leikkiä. Pyry ei pentujen kanssa leiki, mutta on niiden kanssa kuitenkin melko kärsivällinen varaisä ja opettaa kunnioittavaa lähestymistä.

Tässä ensimmäinen lähtijä eli Käpypoika joka siis lähti tänään. Onnea ja menestystä Evelle! Mitenhän me pärjätään ilman hirveää Viirunenää?

Huomenna on Karhunpojan vuoro, onnea ja menestystä Heikille myös! Kyllä tulee ikävä meidän Vuhveliakin, miten me pärjätään ilman sitä? Onneksi näitä jää vielä neljä ensi viikoksi eikä tarvitse luopua kaikista kerralla.

Kuusi viikkoa ja rapiat päälle on ikää ja meno reipasta. Tällä viikolla on ulkoiltu aika paljon ja opeteltu luoksetuloa. Aika hienosti toimii yksin ja ryhmässäkin, hauskan näköistä kun porukka porhaltaa puskista luokse hännät heiluen. Olen kutsunut pentuja perinteisellä pentupentupentu-hokemalla ja täällä-kutsulla jota käytän aikuisiin koiriinkin ja palkannut ruualla. Ulos ne tuntuvat myös tekevän mieluiten tarpeensa, mikä on tietysti hyvä juttu tulevaa elämää ajatellen.

Olen myös vienyt pentuja ulos yksin ja kaikki liikkuvat reippaasti ilman muun lauman tukea. Ruokahaluakin ennätin testata yksittäin, aika ahnetta porukkaa tuntuvat olevan. Tänään kävi Satu testaamassa pennut "virallisesti". Itse sain seurata testiä Ahtin yläsängyllä istuen, omat ihmiset eivät voi testiin osallistua vaan idea on että vieras ihminen tekee testin pennuille tuntemattomassa tilassa. Testipaikkana toimi siis Ahtin huone.

Mitään mullistavaa ei ilmennyt vaan testi lähinnä vahvisti omia arvioitani. Pojista Käpypoika ja Kontiainen ovat selvästi vilkkaampia ja Karhunpoika ja Repolainen vähän rauhallisempia. Karhunpoika vaikuttaa hiukan varautuneemmalta vieraiden kanssa, mutta leikki kuitenkin ihan hyvin. Kontiainen oli sosiaalisin. Kaikki leikkivät ihan mukavasti, Käpypoika parhaiten. Tytöt olivat hiukan unisia, erityisesti pikkutyttö herätettiin kesken unien. Reippaita olivat kuitenkin molemmat. Kukaan ei ihmeemmin reagoinut räminäpurkkiin ja kaikki kävivät sitä katsomassa. Ulkona kaikki liikkuivat reippaasti, osa tuli paremmin luokse, osa huonommin.

Näiden tietojen perusteella yritettiin sitten löytää sopiva pentu sopivalle omistajalle. Käpypoika muuttaa Evelle harrastelukoiraksi, Karhunpoika Heikille lenkkikaveriksi Savonlinnaan. Karpalo lähtee ilahduttamaan Teijan perhettä ja Kaarnikka Iisalle touhuiluun Oulun suunnalle. Kontiainen jää Siilinjärvelle Mian perheen seuraksi ja Repolainen Tarjan perheeseen Maaningalle. Toivottavasti kaikki tulevat toimeen tulevan perheenjäsenensä kanssa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä eläinlääkärin tarkastuksessa ja jos vain aika riittää harjoitella vähän hihnassa kulkemista. Loppuviikosta ensimmäiset sitten lähtevätkin.

Pilvipolun Savon Kontiainen eli Pilkkunenä

Pilvipolun Savon Karhunpoika eli Valkovarvas

Pilvipolun Savon Käpypoika eli Viirunenä

Pilvipolun Savon Repolainen eli Pikkupoika

Pilvipolun Savon Kaarnikka eli Pikkutyttö

Pilvipolun Savon Karpalo eli Iso Tyttö

Tässäpä nyt sitten ne nimet ja kuvat, nyt pitäisi vielä selvittää kuka tulee kenenkin kotiin. Lisää kuvia löytyy Seijan Picasa-albumista https://picasaweb.google.com/103016724649061078465/TarranPennut?feat=content_notification#5673387530743839234.

Eilen illalla kotiuduttiin Helsingin reissulta ja vastassa oli varsinainen riiviölauma. Kotiin jäi kilttejä pieniä pentuja ja kun palattiin takaisin joku oli ilmeisesti vaihtanut ne kaikki. Pennunhoitajat olivat kuitenkin selvinneet tehtävästään kunnialla. Mahdoton vauhti ja melkoinen puruvoima, mutta hirveän söpöjä tietty, etenkin kun ne nukkuu.

Äsken leikkasin kynnet ihan hyvällä menestyksellä, unisilta pennuilta on aika helppo leikata. Tänään myös aloitellaan matokuuri, Axiluria tällä kertaa.

Muokkasin sen verran että laitoin työnimet näkyviin, eihän kaikki näitä tietysti kuvista tunnista vaikka omaan silmään ovat ihan omannäköisiä.

Huh, huh, kiirettä on pitänyt ja päivitykset jääneet vähiin, pahoittelen. Kaikille pennuille on koti löytynyt ja tulevat omistajatkin olen nyt tavannut. Kaikki näyttää siis hyvältä. Jokaiseen kotiin koira on tulossa kaveriksi ja toivotuksi perheenjäseneksi, jokainen puuhaa sitten oman mielenkiintonsa mukaan sellaista, mikä hyvältä tuntuu on se sitten retkeilyä tai agilityä. Tytöt lähtevät Oulun seudulle ja kaksi poikaa Savonlinnan suuntaan ja Siilinjärven lähistöllekin jää kaksi poikaa.

Pentujen reviiri on laajentunut hurjasti, porukka on ominut koko alakerran käyttöönsä. Toki välillä ovat edelleen "omassa huoneessaan", mutta paljon aikaa ne viettävät muiden mukana arjen askareissa. Pyrykin suhtautuu niihin varsin pitkämielisesti, samoin Susi-kissa. On aika hauska tulla kotiin kun vastassa ovat isot koirat ja lauma vimmatusti häntäänsä heiluttavia pentuja!

On paljon helpompi seurata niitä muutenkin kun eivät ole vain omissa tiloissa vaan mukana perheen touhuissa niinkuin muutkin. Ongelmaksi meinaa tosin muodostua se, että kun pennut tietävät maailman olevan yhtä huonetta suurempi, niillä on vimmattu halu siihen tutustua ja huuto portilla on sen mukainen. Ne myös nauttivat ihmisseurasta siinä määrin, että on tosi vaikea tehdä yhtään mitään kun lauma on lähellä. Tänään siivosin pentuhuonetta ja avasin portin, että pennut poistuisivat huoneesta, mutta mitä vielä. Lopulta päädyin aitaamaan itseni pentuhuoneeseen siivoamaan pentujen huutaessa vimmatusti aidan toisella puolen kun eivät saaneet auttaa... Aika tasaisen tuntuista sakkia pennut tuntuvat olevan, pieniä eroja alkaa kuitenkin jo hahmottua. Toivottavasti Kirsti ja Satu pääsevät tekemään pentutestiä niinkuin on suunniteltu.

Kiinteään ruokaan siirryttiin toden teolla viikko sitten ja nyt pennut syövät neljästi päivässä jauhelihapuuroa ja vähän on maisteltu jo pentunappulaakin. Syömisen suhteen ei ole ollut mitään ongelmia, kupit tyhjenevät hetkessä.  Eilen annoin rustoluita järsittäviksi ja hyvin maistuivat nekin.

Ulkoilleetkin pennut ovat ja se tuntuisi niitä kovasti kiinnostavan. Harmi että vuodenaika on mikä on, olisi tosi kiva jos voisi ulkoilla enemmän. Porukka retkeilee oikein reippaasti pitkin pihaa, ketään ei maailma tunnu pelottavan. Melkein toivoisin, että vähän pelottaisi, sen verran itsenäisesti tuolla liikkuvat. Siinä onkin tuleville omistajille työmaata...

Eilen paistoi aurinko ja Seijan kanssa otettiin kuvia pihalla, toivottavasti saan ne pian tänne nimien kera. Jos ei tänään onnistu, sitten homma jää ensi viikkoon. Ollaan näet huomenna lähdössä Helsingin reissulle ja takaisin olisi tarkoitus tulla maanantaina. Ystäväni Sari ja äitini ovat urhoollisesti lupautuneet huolehtimaan hunnilaumasta, hevosista, kanoista, kissasta ja gerbiileistä sekä pitämään talo pystyssä. Tänään tulee paha piikittäjätäti laittamaan mikrosirut ja sitten saadaan paperit nimineen eteenpäin.

Viikonloppuna olikin melkoinen vilske kun vierailijoita riitti. Pennut käväisivät ulkona kuvattavina, aurinkokin suvaitsi paistaa pitkästä aikaa. Kaikki olivat tosi reippaita, ei olisi uskonut, että olivat ulkona ensimmäistä kertaa. Kirsti Hassisen ottamat kuvat tässä.

http://www.facebook.com/profile.php?id=100000094328141#!/media/set/?set=a.300793366600472.84147.100000094328141&type=1

Tarrakin näytti parhaita puoliaan, kun ajauduttuaan pellon puolelle asioilleen ei lähtenytkään poispäin pinkovan pupun perään vaan palasi pihaan kiltisti. Joskus näinkin...

Pennut ovat myös saaneet matolääkkeen ja jauhelihaa nyt muutaman kerran. Jauheliha maistuu hyvin, matolääke ei niinkään. Maitoa Tarralla tuntuu riittävän, mutta lähiaikoina aloitellaan joka tapauksessa kiinteän ruuan syönti. Kynsiäkin leikkasin taas eilen, kasvavat mahdottomalla vauhdilla. Tällä kertaa onnistui hienosti kun onnistuin valitsemaan hetken jolloin porukka oli sopivasti uninen.

Kolme viikkoa tuli eilen täyteen ja vauhti pentulaatikossa vain kasvaa. Pienet koiranalut ainakin yrittävät juosta ja hyppiä ja painiotteluitakin näkyy.  Metelikin alkaa olla melkoinen silloin kun lauma on hereillä, onneksi ne vielä nukkuvat aika paljon.

Tänään porukka sai ensimmäisen matolääkkeensä, hirveän innoissaan eivät olleet mutta kaikki söivät tahnansa kuitenkin kiltisti. Pienet hampaatkin on selvästi havaittavissa, mutta toistaiseksi ne käyttelevät niitä varsin kevyesti. Tilanne muuttuu varmaankin pian...

Viikonloppu sujuu erinäisten vierailijoiden kanssa seurustellessa, Kirstikin todennäköisesti tulee käymään. Ja sehän tarkoittaa paljon hyviä kuvia!

Kaksi viikkoa tuli eilen täyteen ja pennut ovat kokeneet hämmästyttävän muodonmuutoksen marsuista koiranpennuiksi. On tosi hellyttävän näköistä kun pienet koiranalut harjoittelevat koiramaisia taitoja ja käyttäytymismalleja. Pennut kävelevät, murisevat ja haukkuvat sekä aloittelevat leikkejä. "Leikit" sisältävät kömpelöä törmäilyä ja suutakin vähän avataan ilmeisesti puremistarkoituksessa. Taitavimmat horjahtelevat pentulaatikon sanomalehtiosiolle kakkimaan ja pissimään ja hännätkin heiluvat jo vähän.

Kaksiviikkoiskuvat otettiin tänään. Valoa kaivattiin edelleen, mutta kun ei riitä niin ei riitä. Salaman kanssa jouduttiin siis kuvat ottamaan. Ja kaikki picasa-kuvat ovat Seija Pirisen ottamia. Värejä pohdin edelleen, välillä olen sitä mieltä että tytöt ovat ihan selvästi ruskeita, välillä ne ovat mustia. Jospa Kirsti pääsisi pian paikalle tekemään tulkintoja...

https://picasaweb.google.com/103016724649061078465/TarranPennut#5665607600511007490

Tässäpä myös kasvukäyrät kahden viikon ajalta. Viimeisin punnitus on tehty todellisuudessa tänä aamuna kun eilen unohdettiin punnita. Puntarointi taitaa loppua tähän, porukka on kasvanut niin, etteivät meinaa enää mahtua mitta-astiaan.

Pennut täyttivät tänään kymmenen päivää ja ovat kasvaneet hurjasti. Suurin eli Viirunenä painaa pitkälti yli 800g ja pieninkin eli Pikkutyttö jo yli 500g. Kaikki ovat siis enemmän kuin kaksinkertaistaneet painonsa.

Jo eilen ensimmäiset rupesivat avaamaan silmiä. Tänään pienet viirut näkyi jo melkein kaikilla. Jalatkin rupeavat kantamaan jo ihan eri tavalla kuin ennen, porukka saa jo mahan irti maasta ja vauhti on hurja. Välillä toki mennään nurin tai mätkähdetään nenälleen, mutta yritys on kova. Siitä se lähtee.