Viikonloppuna lähtivät sitten viimeisetkin pennut. Repolainen eli Merri muutti torstaina ja käväisi sunnuntaiaamuna vielä laikkimässä Kontiaisen eli Konstan kanssa ennen sen muuttoa uuteen kotiin. Tytöt lähtivät lauantaina. Isosta tytöstä tuli Kitka ja pikkutytöstä Halla.

Kaikilta on tullut viestiä joiden mukaan uuteen osoitteeseen on sopeuduttu hyvin. Sisäsiisteys tuntuisi olevan hyvällä mallilla, ulos tehdään suurin osa asioista ja loputkin hyvällä menestyksellä sanomalehdelle. Pienet koirat vaikuttavat myös varsin reippailta, ulkoilut ja uuteen kotiin tutustumiset ovat onnistuneet hienosti. Luoksetulokin taitaa sujua uusissa paikoissa pääosin hyvin.

Meillä on ollut myös melkoinen sopeutuminen uuteen tilanteeseen kun pienten töppöjalkojen töminä on poissa eikä kukaan pure varpaasta. Liikkuminenkin tuntuu vaikealta kun ei olekaan kompostiverkkoja joiden yli pitäisi hyppiä, yllättävän hankalaa on ihan tavallisesti vaikkapa olohuoneeseen kävely. Toisaalta asumisjärjestelyt on saatu palautettua normaaliksi ja siivoamistakin on vähemmän.

Isot koirat eivät juuri reagoineet pentujen lähtöön. Tarra vieroitti pennut hienosti ihan itse eikä viimeisinä viikkoina niitä juuri imettänyt. Se on palautunut hienosti, karvaa lähtee tosin melkoisesti. Täytynee ruveta pikkuhiljaa jotain harrastelemaan, leluja kanniskellaan jatkuvasti ja muutenkin virtaa on ihan mukavasti.

Yllättävänkin paljon sitä vaan kiintyy pentuihin, vaikka alusta alkaen kaikki oli tarkoitus myydä. Onneksi kaikille löytyi mukavan tuntuiset kodit ja kuulumisetkin ovat olleet positiivisia. Yritän saada laitettua tänne vielä viimeiset kuvat pikapuoliin ja sitten lienee aika lopettaa kirjoittelu kun tämä kuitenkin pentublogi on. Saas nähdä jos vaikka pentujavielä joskus meidänkin huushollissa olisi, senverran positiivinen kokemus tämä on ollut. Kiitokset kaikille jotka ovat blogia lukeneet!

Käpypojasta tuli Riimi ja Karhunpojasta taisi tulle Muffe. Pojista on kuulunut vain hyvää, reippaita ovat niinkuin pitääkin mutta rauhoittuminenkin onnistuu. Tosi mukava kuulla että asiat sujuu.

Jäljellejääneet tuntuvat hyvin helpoilta, neljä pentua on selvästi vähemmän kuin kuusi. Meteliä lähtee näistäkin ja vauhtia riittää. Kuitenkin esim. ulkona on helpompaa kun tarvitsee laskea vain neljään. Reviiri on laajentunut yhä vaan, koko piha on käytössä eikä meinaa enää riittääkkään vaan retket ulottuvat pellon puolellekin. Ulkoilua on harrastettukin ahkerasti, tunninkin  kun lauma peuhaa pihalla niin jaksavat sitten nukkua. Jännittävää on ainoastaan se jos isot koirat innostuvat juoksemaan, silloin pennut painuvat piiloon ja kurkkivat sieltä sitten varovasti. Luoksetulo on tosi kivalla mallilla, kaikki tulevat heti kun kutsutaan.

Tarrakin on alkanut pentujen kanssa vähän leikkiä kun ne eivät enää yritä koko ajan imeä. Ulkona sen leikit ovat vähän turhan rajuja. Pennut vain sinkoilevat ympäriinsä kun Tarra käytännössä juoksee niiden yli. Näin ollen Tarra vähemmän ulkoilee niiden kanssa, Pyry on parempi ulkoilukaveri.

Korvat alkavat olla pystyssä melkein kaikilla. Ainoastaan ison tytön korvat eivät ihan jaksa vastustaa painovoimaa vaan lurpattavat vielä. Kaikilla on kuitenkin ihan omanlaiset korvat. Kontiaisen korvat ovat olleet pystyssä jo monta viikkoa ja ovat sopivan kokoiset ja hyvin säännölliset. Repolaisen korvat nousivat pystyyn pari päivää sitten ja ovat pitkät ja kapeat. Ja pikkutytön korvat ovat aika leveät ja vähän leveälle kiinnittyneet. Hienoja persoonallisia korvia siis!

Huomenna muuttaa uuteen kotiin Repolainen. Onneksi se jää tähän melkein naapuriin ja tulee varmasti välillä käväisemään täälläkin. Loput lähtevät viikonloppuna.

Seitsemän viikkoa tuli täyteen eilen ja sen kunniaksi pennut matkustivat eläinlääkärin luo tarkastettaviksi. Porukka siis häkkiin ja menoksi. Kun auto lahti liikkeelle, kaikki hiljenivät ja matka sujuikin varsin helposti. Perillä kaikki käyttäytyivät suorastaan mallikelpoisesti ja olivat helppoja tutkia, liekö asiaan vaikuttanut ennen lähtöä ulkoilu ja siitä johtuva väsähtäminen... Muuten kaikki oli niinkuin pitääkin, mutta Kontiaiselta ei löydetty kiveksiä laisinkaan ja Käpypojaltakin vain yksi. Toivottavasti laskeutuvat niinkuin pitääkin, ei ole mitenkään tavatonta ettei niitä tässä vaiheessa vielä löydetä.

Ulkoilua on jatkettu edelleen reippaasti ja vauhti vaan kasvaa. Reviirikin on laajentunut aika lailla ja pennut etsivät koko ajan uusia haasteita. Kaivonkansien päältä hyppiminen on jo vanha juttu ja nyt uusin hitti on ojaan putoaminen ja sieltä ylös kiipeäminen. Myös aidasta läpi meneminen on mahtavan hauskaa. Onneksi pennut tulevat edelleen hienosti kutsusta luokse ja saavat palkakseen herkkuja. Toissapäivänä keitin sydäntä ja palastelin sen pieniksi paloiksi ja sain palkaksi lauman varsinaisia sydänystäviä. Onhan se ihan toista kuin kuivamuona!

Kotiinlähtöä enteillen pennut saivat pannat kokeeksi kaulaan eikä kukaan järkyttynyt moisesta kapistuksesta. Ensimmäiset kotiinlähtijät Käpypoika ja Karhunpoika kävivät myös koekävelyllä hihnassa. Homma sujui ihan normaaliin tapaan, välillä kieltäydyttiin liikkumasta ja välillä liikuttiin turhankin kovalla vauhdilla. Sydämellä houkuttelu toimi kuitenkin hienosti ja onnistuneita pätkiäkin saatiin aikaiseksi. 

Tarrakin on valmistellut pentuja lähtöön vähentämällä imetyksen minimiin, kerran tai kaksi päivässä riittää ja määrä on hyvin pieni. Kun pennut eivät enää yritä koko ajan imeä, Tarrakin voi olla niiden seurassa rennommin ja jopa vähän leikkiä. Pyry ei pentujen kanssa leiki, mutta on niiden kanssa kuitenkin melko kärsivällinen varaisä ja opettaa kunnioittavaa lähestymistä.

Tässä ensimmäinen lähtijä eli Käpypoika joka siis lähti tänään. Onnea ja menestystä Evelle! Mitenhän me pärjätään ilman hirveää Viirunenää?

Huomenna on Karhunpojan vuoro, onnea ja menestystä Heikille myös! Kyllä tulee ikävä meidän Vuhveliakin, miten me pärjätään ilman sitä? Onneksi näitä jää vielä neljä ensi viikoksi eikä tarvitse luopua kaikista kerralla.

Kuusi viikkoa ja rapiat päälle on ikää ja meno reipasta. Tällä viikolla on ulkoiltu aika paljon ja opeteltu luoksetuloa. Aika hienosti toimii yksin ja ryhmässäkin, hauskan näköistä kun porukka porhaltaa puskista luokse hännät heiluen. Olen kutsunut pentuja perinteisellä pentupentupentu-hokemalla ja täällä-kutsulla jota käytän aikuisiin koiriinkin ja palkannut ruualla. Ulos ne tuntuvat myös tekevän mieluiten tarpeensa, mikä on tietysti hyvä juttu tulevaa elämää ajatellen.

Olen myös vienyt pentuja ulos yksin ja kaikki liikkuvat reippaasti ilman muun lauman tukea. Ruokahaluakin ennätin testata yksittäin, aika ahnetta porukkaa tuntuvat olevan. Tänään kävi Satu testaamassa pennut "virallisesti". Itse sain seurata testiä Ahtin yläsängyllä istuen, omat ihmiset eivät voi testiin osallistua vaan idea on että vieras ihminen tekee testin pennuille tuntemattomassa tilassa. Testipaikkana toimi siis Ahtin huone.

Mitään mullistavaa ei ilmennyt vaan testi lähinnä vahvisti omia arvioitani. Pojista Käpypoika ja Kontiainen ovat selvästi vilkkaampia ja Karhunpoika ja Repolainen vähän rauhallisempia. Karhunpoika vaikuttaa hiukan varautuneemmalta vieraiden kanssa, mutta leikki kuitenkin ihan hyvin. Kontiainen oli sosiaalisin. Kaikki leikkivät ihan mukavasti, Käpypoika parhaiten. Tytöt olivat hiukan unisia, erityisesti pikkutyttö herätettiin kesken unien. Reippaita olivat kuitenkin molemmat. Kukaan ei ihmeemmin reagoinut räminäpurkkiin ja kaikki kävivät sitä katsomassa. Ulkona kaikki liikkuivat reippaasti, osa tuli paremmin luokse, osa huonommin.

Näiden tietojen perusteella yritettiin sitten löytää sopiva pentu sopivalle omistajalle. Käpypoika muuttaa Evelle harrastelukoiraksi, Karhunpoika Heikille lenkkikaveriksi Savonlinnaan. Karpalo lähtee ilahduttamaan Teijan perhettä ja Kaarnikka Iisalle touhuiluun Oulun suunnalle. Kontiainen jää Siilinjärvelle Mian perheen seuraksi ja Repolainen Tarjan perheeseen Maaningalle. Toivottavasti kaikki tulevat toimeen tulevan perheenjäsenensä kanssa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä eläinlääkärin tarkastuksessa ja jos vain aika riittää harjoitella vähän hihnassa kulkemista. Loppuviikosta ensimmäiset sitten lähtevätkin.

Pilvipolun Savon Kontiainen eli Pilkkunenä

Pilvipolun Savon Karhunpoika eli Valkovarvas

Pilvipolun Savon Käpypoika eli Viirunenä

Pilvipolun Savon Repolainen eli Pikkupoika

Pilvipolun Savon Kaarnikka eli Pikkutyttö

Pilvipolun Savon Karpalo eli Iso Tyttö

Tässäpä nyt sitten ne nimet ja kuvat, nyt pitäisi vielä selvittää kuka tulee kenenkin kotiin. Lisää kuvia löytyy Seijan Picasa-albumista https://picasaweb.google.com/103016724649061078465/TarranPennut?feat=content_notification#5673387530743839234.

Eilen illalla kotiuduttiin Helsingin reissulta ja vastassa oli varsinainen riiviölauma. Kotiin jäi kilttejä pieniä pentuja ja kun palattiin takaisin joku oli ilmeisesti vaihtanut ne kaikki. Pennunhoitajat olivat kuitenkin selvinneet tehtävästään kunnialla. Mahdoton vauhti ja melkoinen puruvoima, mutta hirveän söpöjä tietty, etenkin kun ne nukkuu.

Äsken leikkasin kynnet ihan hyvällä menestyksellä, unisilta pennuilta on aika helppo leikata. Tänään myös aloitellaan matokuuri, Axiluria tällä kertaa.

Muokkasin sen verran että laitoin työnimet näkyviin, eihän kaikki näitä tietysti kuvista tunnista vaikka omaan silmään ovat ihan omannäköisiä.

Huh, huh, kiirettä on pitänyt ja päivitykset jääneet vähiin, pahoittelen. Kaikille pennuille on koti löytynyt ja tulevat omistajatkin olen nyt tavannut. Kaikki näyttää siis hyvältä. Jokaiseen kotiin koira on tulossa kaveriksi ja toivotuksi perheenjäseneksi, jokainen puuhaa sitten oman mielenkiintonsa mukaan sellaista, mikä hyvältä tuntuu on se sitten retkeilyä tai agilityä. Tytöt lähtevät Oulun seudulle ja kaksi poikaa Savonlinnan suuntaan ja Siilinjärven lähistöllekin jää kaksi poikaa.

Pentujen reviiri on laajentunut hurjasti, porukka on ominut koko alakerran käyttöönsä. Toki välillä ovat edelleen "omassa huoneessaan", mutta paljon aikaa ne viettävät muiden mukana arjen askareissa. Pyrykin suhtautuu niihin varsin pitkämielisesti, samoin Susi-kissa. On aika hauska tulla kotiin kun vastassa ovat isot koirat ja lauma vimmatusti häntäänsä heiluttavia pentuja!

On paljon helpompi seurata niitä muutenkin kun eivät ole vain omissa tiloissa vaan mukana perheen touhuissa niinkuin muutkin. Ongelmaksi meinaa tosin muodostua se, että kun pennut tietävät maailman olevan yhtä huonetta suurempi, niillä on vimmattu halu siihen tutustua ja huuto portilla on sen mukainen. Ne myös nauttivat ihmisseurasta siinä määrin, että on tosi vaikea tehdä yhtään mitään kun lauma on lähellä. Tänään siivosin pentuhuonetta ja avasin portin, että pennut poistuisivat huoneesta, mutta mitä vielä. Lopulta päädyin aitaamaan itseni pentuhuoneeseen siivoamaan pentujen huutaessa vimmatusti aidan toisella puolen kun eivät saaneet auttaa... Aika tasaisen tuntuista sakkia pennut tuntuvat olevan, pieniä eroja alkaa kuitenkin jo hahmottua. Toivottavasti Kirsti ja Satu pääsevät tekemään pentutestiä niinkuin on suunniteltu.

Kiinteään ruokaan siirryttiin toden teolla viikko sitten ja nyt pennut syövät neljästi päivässä jauhelihapuuroa ja vähän on maisteltu jo pentunappulaakin. Syömisen suhteen ei ole ollut mitään ongelmia, kupit tyhjenevät hetkessä.  Eilen annoin rustoluita järsittäviksi ja hyvin maistuivat nekin.

Ulkoilleetkin pennut ovat ja se tuntuisi niitä kovasti kiinnostavan. Harmi että vuodenaika on mikä on, olisi tosi kiva jos voisi ulkoilla enemmän. Porukka retkeilee oikein reippaasti pitkin pihaa, ketään ei maailma tunnu pelottavan. Melkein toivoisin, että vähän pelottaisi, sen verran itsenäisesti tuolla liikkuvat. Siinä onkin tuleville omistajille työmaata...

Eilen paistoi aurinko ja Seijan kanssa otettiin kuvia pihalla, toivottavasti saan ne pian tänne nimien kera. Jos ei tänään onnistu, sitten homma jää ensi viikkoon. Ollaan näet huomenna lähdössä Helsingin reissulle ja takaisin olisi tarkoitus tulla maanantaina. Ystäväni Sari ja äitini ovat urhoollisesti lupautuneet huolehtimaan hunnilaumasta, hevosista, kanoista, kissasta ja gerbiileistä sekä pitämään talo pystyssä. Tänään tulee paha piikittäjätäti laittamaan mikrosirut ja sitten saadaan paperit nimineen eteenpäin.

Viikonloppuna olikin melkoinen vilske kun vierailijoita riitti. Pennut käväisivät ulkona kuvattavina, aurinkokin suvaitsi paistaa pitkästä aikaa. Kaikki olivat tosi reippaita, ei olisi uskonut, että olivat ulkona ensimmäistä kertaa. Kirsti Hassisen ottamat kuvat tässä.

http://www.facebook.com/profile.php?id=100000094328141#!/media/set/?set=a.300793366600472.84147.100000094328141&type=1

Tarrakin näytti parhaita puoliaan, kun ajauduttuaan pellon puolelle asioilleen ei lähtenytkään poispäin pinkovan pupun perään vaan palasi pihaan kiltisti. Joskus näinkin...

Pennut ovat myös saaneet matolääkkeen ja jauhelihaa nyt muutaman kerran. Jauheliha maistuu hyvin, matolääke ei niinkään. Maitoa Tarralla tuntuu riittävän, mutta lähiaikoina aloitellaan joka tapauksessa kiinteän ruuan syönti. Kynsiäkin leikkasin taas eilen, kasvavat mahdottomalla vauhdilla. Tällä kertaa onnistui hienosti kun onnistuin valitsemaan hetken jolloin porukka oli sopivasti uninen.

Kolme viikkoa tuli eilen täyteen ja vauhti pentulaatikossa vain kasvaa. Pienet koiranalut ainakin yrittävät juosta ja hyppiä ja painiotteluitakin näkyy.  Metelikin alkaa olla melkoinen silloin kun lauma on hereillä, onneksi ne vielä nukkuvat aika paljon.

Tänään porukka sai ensimmäisen matolääkkeensä, hirveän innoissaan eivät olleet mutta kaikki söivät tahnansa kuitenkin kiltisti. Pienet hampaatkin on selvästi havaittavissa, mutta toistaiseksi ne käyttelevät niitä varsin kevyesti. Tilanne muuttuu varmaankin pian...

Viikonloppu sujuu erinäisten vierailijoiden kanssa seurustellessa, Kirstikin todennäköisesti tulee käymään. Ja sehän tarkoittaa paljon hyviä kuvia!

Kaksi viikkoa tuli eilen täyteen ja pennut ovat kokeneet hämmästyttävän muodonmuutoksen marsuista koiranpennuiksi. On tosi hellyttävän näköistä kun pienet koiranalut harjoittelevat koiramaisia taitoja ja käyttäytymismalleja. Pennut kävelevät, murisevat ja haukkuvat sekä aloittelevat leikkejä. "Leikit" sisältävät kömpelöä törmäilyä ja suutakin vähän avataan ilmeisesti puremistarkoituksessa. Taitavimmat horjahtelevat pentulaatikon sanomalehtiosiolle kakkimaan ja pissimään ja hännätkin heiluvat jo vähän.

Kaksiviikkoiskuvat otettiin tänään. Valoa kaivattiin edelleen, mutta kun ei riitä niin ei riitä. Salaman kanssa jouduttiin siis kuvat ottamaan. Ja kaikki picasa-kuvat ovat Seija Pirisen ottamia. Värejä pohdin edelleen, välillä olen sitä mieltä että tytöt ovat ihan selvästi ruskeita, välillä ne ovat mustia. Jospa Kirsti pääsisi pian paikalle tekemään tulkintoja...

https://picasaweb.google.com/103016724649061078465/TarranPennut#5665607600511007490

Tässäpä myös kasvukäyrät kahden viikon ajalta. Viimeisin punnitus on tehty todellisuudessa tänä aamuna kun eilen unohdettiin punnita. Puntarointi taitaa loppua tähän, porukka on kasvanut niin, etteivät meinaa enää mahtua mitta-astiaan.

Pennut täyttivät tänään kymmenen päivää ja ovat kasvaneet hurjasti. Suurin eli Viirunenä painaa pitkälti yli 800g ja pieninkin eli Pikkutyttö jo yli 500g. Kaikki ovat siis enemmän kuin kaksinkertaistaneet painonsa.

Jo eilen ensimmäiset rupesivat avaamaan silmiä. Tänään pienet viirut näkyi jo melkein kaikilla. Jalatkin rupeavat kantamaan jo ihan eri tavalla kuin ennen, porukka saa jo mahan irti maasta ja vauhti on hurja. Välillä toki mennään nurin tai mätkähdetään nenälleen, mutta yritys on kova. Siitä se lähtee.

Tässäpä kuva, jossa väriero ainakin näkyy jopa vähän liioiteltuna. Kerrankin pennut olivat hyytyneet kohtaan, johon tuli edes vähän luonnonvaloa. Kamera räpsäytti vielä salaman päälle ja ylivalotti kuvan, mutta ainakin näkyy, että eroa on. Kyseessä siis "iso tyttö" ja "nokitassu", pienin poika.

Tässä vielä koko porukka. "Pieni tyttö" on melkein saman värinen kuin isosisko, ehkä hiukan tummempi, merkitkin on tummemmat ja jotenkin lämpimämmän sävyiset. Sillä on myös pieni viiru nenän päällä, hirveän söpö siis. Kolmas ruskeamman näköinen pentu on "Valkovarvas" joka päivä päivältä näyttää ruskeammalta, olisiko se sitten tosiaan jonkinlainen ruskeanmusta tai riista. Sillä on myös hyvin vahva ja vähän karkea turkki, näyttää lähinnä karhunpennulta. Muut pojat ovat perinteisiä mustia merkein, "Viirunenä" kiiltävänmusta punaisilla merkeillä, muilla vähän vaaleammat merkit.

Koko porukka on niin kauniita ja muutenkin ihania, että houkutus jättää joku kotiin kasvaa koko ajan. Yritetään pysyä kuitenkin lujina, eikä tarjokkaitakaan ole kohta onneksi jäljellä, ainoastaan yksi tyttö ja yksi poika on enää vapaana.

Perjantaina otettiin kuvia pennuista. Ei ollut ihan helppoa ilman salamaa kun aurinko ei paistanut ja pennut liikkuivat enemmän tai vähemmän. Unisimmat onnistuivat paremmin ja pikkutyttö oli kaikista vaikein kuvata kun se ei pysynyt paikoillaan hetkeäkään.Olisi ehkä ollut helpompaa kuvata ne selällään, tunnistuskin olisi saattanut onnistua paremmin kun mahanalusmerkitkin näkyisivät.

Värit tai sävyt näkyvät tosi huonosti, mutta kukin voi käydä tekemässä tulkintoja paikan päällä kunhan ennättää. Vierailijat ovat arvailleet ahkerasti, mutta lopputulos on, että samanvärisiä ne eivät ainakaan ole. Vahvimmin viiru- ja pilkkunenä näyttävät mustilta ja tytöt ruskeilta. Valkovarvas taasen on himmeä. Yritän saada tänne lisää kuvia jahka ennätän.

Pennut ovat tosi tomeria ja kasvavat vauhdilla. Suurimmat ovat jo yli puolikiloisia ja pieninkin tyttö on reilusti yli 300g. Mika on tehnyt hienon diagrammin jokaisen painonkehityksesta, ohjelma laskee myös prosentuaalisen painonnousun. Tällä hetkellä Viirunenä on lisännyt painoaan eniten, mutta Pikkutyttö on hyvänä kakkosena. Jotenkin kovin miehistä toimintaa, mutta on siitä kiva seurata miten viivat kohoavat korkeuksiin.

https://picasaweb.google.com/103016724649061078465/TarranPennut?feat=email&pli=1# Toivottavasti sain linkin toimimaan...

Kuuteen pentuun se lukumäärä jäi, neljä urosta ja kaksi narttua. Pentueen pienin tyttö painoi syntyessään vain 235g kun siskonsa taas oli syntymäpainoltaan suurin 390g. Pojat olivat painoltaan 320g-385g eli vähän tasaisempaa sakkia. Kaikki ovat reippaita ja pikkutyttökin pärjää hyvin. Sitä olen vähän tarkemmin katsonut että pääsee varmasti syömään eikä jää porukan ulkopuolelle nukkumaan. Painot ovat myös lähteneet nousuun.

Värit aiheuttavat enemmän päänvaivaa. Kaksi urosta on ihan varmasti mustia suurin merkein, molemmilla on myös nenän päällä valkoista. Suurin uros on jotenkin himmeämpi ja karkeakarvaisemman tuntuinen vähämerkkinen. Neljännestä uroksesta en osaa vieläkään sanoa onko se ihan puhtaanmusta vai myös himmeämpi, pienet merkit löytyy siltäkin. Tytöt taas näyttävät hyvin tummanruskeilta edelleen. Pienellä on isot merkit ja valkoinen pieni viiru nenän päällä ja isommalla vain pienet merkit. Kaikilla on valkoista rinnassa ja mahan alla. Tosi jännä seurata miltä värit näyttävät vähän ajan päästä ja iloinen yllätys ettei ne kaikki olleetkaan mustia merkein.

Tänään yritettiin kuvata pentuja, saa nähdä miten onnistui, kovin olivat liikkuvaista sakkia. Yritän saada kuvia tänne lähipäivinä. Pyry saapui myös kotiin oltuaan evakossa synnytyksen ajan. Portin takaa on nyt saanut haistella pentuhuoneen tuoksuja, Tarra on suhtautunut hyvin rauhallisesti.

Arki on alkanut sujua tosi hienosti, Tarra hoitaa pennut ja minun tehtävä on lähinnä vain ihailla emon ja pentujen toimintaa. Pentulaatikossa on aika hiljaistakin, se lienee merkki siitä että kaikki on hyvin.

Nyt niitä sitten on. Ensimmäinen pentu syntyi 22.30 ja sitten niitä tulikin pitkin yötä suunnilleen tunnin välein. Ensimmäisen pennun kanssa Tarra oli vähän ihmeissään ja pentuparkaa nuoltiin erittäin tarmokkaasti kunnes seuraava syntyi ja molemmat pääsivät imemään. Sen jälkeen homma sujui kuin vanhalta tekijältä.

Viides pentu syntyi elottomana eikä elvytysyrityksistä huolimatta vironnut, joten sen kohdalla vietetään hautajaisia. Kuudes oli taas pirteä, tosin jälkeiset eivät jaksaneet syntyä vaan jouduin vetämään ne ulos jotta pentu pääsi syömään. Seitsemäs syntyi myös oikein elinvoimaisena yllätyspentuna. Torkahdin kymmeneksi minuutiksi viiden jälkeen ja heräsin pärskintään. Hämmästyin suuresti kun huomasin juuri syntyneen pennun pärskivän sikiövesiä. Tarra hämmästyi ilmeisesti vielä enemmän kun herätin sen katsomaan tulokasta. Reippaasti se tarttui kuitenkin hommiin ja yhdessä kuivasimme pennun.

Kirstin kanssa viesteiltyämme totesin, että nukkumisesta haaveilu taitaa olla turhaa. Kuulema jos pentue on iso ja "röörit" auki, on mahdollista että pentuja todella vain putkahtelee huomaamatta. Ja koska Tarra on jo väsynyt, se saattaa tarvita apua jos niitä vielä tulee. Erittäin suuret kiitokset Kirstille, viestejä on laitettu ja soiteltukin pitkin yötä, apu oli korvaamaton!

Niin, siis tähän mennessä saldo on kuusi elossa olevaa pentua, sukupuolijakauma on yhä tarkasti tarkastamatta, mutta näppituntumalta sanoisin, että aika tasaisesti taitaa molempia olla. Nyt nämä saisivat jo riittää...

Ja väreistä sanoisin, että minun silmään näyttää siltä kuin osa pennuista olisi jotenkin eri värisiä tummia. Voivatko olla tummia parkkeja? Merkkejä on jokatapauksessa enemmän tai vähemmän kaikilla. Tutkin yksityiskohtia tarkemmin jahka ollaan kaikki vähän pirteämpiä.

Kohta toivoisin uskaltavani nukkua vähän...

No nyt näyttää tapahtuvan. Eilen illalla lämmöt putosivat 36,5 asteeseen ja tänään ruoka ei maistu ja Tarra läähättelee.

Ulkona se katselee sopivia pesäpaikkoja, taitaa olla viisainta pitää se kiinni. Viime yön nukuin pentuhuoneessa ja Tarra nukkui pentulaatikossa, tänään se on majaillut siellä edelleen välillä petaillen. Ehkä se kuitenkin kelpaa synnytyspaikaksi...

(Ja tietenkin juuri kriittisellä hetkellä tietokoneessa on joku ongelma ja netti toimii todella hitaasti.) Yritän kuitenkin laittaa tänne informaatiota tapahtumien kulusta parhaani mukaan, kuvia tuskin saan laitettua.

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja nopeasti ettei tarvitse koko yötä valvoa. Peukut pystyyn!

Jahah, eivät syntyneetkään vielä, Tarralla oli eilen vain huono päivä. Iltapäivästä ruoka rupesi taas maistumaan, tosin vähän kerrallaan. Oksentelua tuntuu olevan aika paljon, ilmeisesti tila rupeaa käymään ahtaaksi eikä mahaan paljon kerralla mahdu. Siirryttiinkin vielä useampiin ruokintakertoihin, kourallinen kerrallaan pienillä väleillä.

Syntyisivät jo, niin Tarran olo helpottuisi eikä minunkaan tarvitsisi enää odotella...

Synnytys lähestyy jo kovaa vauhtia. Mahakarvat hävisivät keskiviikkona ja pennut liikkuvat niin että sen voi jo nähdä. Ruoka on maistunut hyvin ja olen siirtynyt neljään ruokintakertaan päivässä koska ruoka tuntuu tulevan takaisinpäin aika helposti. Vauhti on hidastunut ja pesää on kaiveltu pihalle, pentulaatikko ei sen sijaan ole juuri kiinnostanut.

Tänään Tarra jätti syömättä ensimmäistä kertaa elämässään ja on oksennellut. Se myös venyttelee ja on muutaman kerran vilkaissut mahan suuntaan. Muuten on ollut rauhallista. Liekö tämä nyt sitten synnytyksen alkua...

Viikko on menty eteenpäin ja maha vain kasvaa kasvamistaan. Yllättävän hyvin Tarra vielä liikkuu, lenkillä mennään reippaasti hölkäten, kotona kävellään hissukseen. Huonejärjestystä on vaihdettu, pentulaatikko  kasattu ja nyt vain odotellaan tulevaa. Synnytys voi alkaa tällä viikolla tai vasta ensi viikolla, jännityksellä täällä odotellaan.

Uusi mahakuva sunnuntailta, Tarra on tosi innokas kuvauskohde kuten ilmeestä näkyy.

Viikonloppuna otettiin ensimmäiset mahakuvat. Kiireessä niitä yritin ottaa ja rouvakoira ei oikein innostunut poseeraamisesta, mutta jotain todistusaineistoa kuitenkin. Kuva ei tee oikeutta Mahalle joka on varsin suuri. Näin unta, että pentuja syntyi 13. Lapikkaassa joku taisi toivoa sataa pentua, mutta toivotaan nyt että pysyttäisiin vähän maltillisemmissa lukemissa.  Vointi on edelleen hyvä. Matolääke otettiin viime viikolla ja ruokahalu on mahtava. Liikkuminen sujuu vielä yllättävän hyvin, mutta rajummat leikit on kuitenkin jääneet.

Epätarkka ja alamäkeen kuvattu, mutta korvat on kuitenkin pystyssä.

Tarran maha kasvaa huimalla vauhdilla. Vatsalinja on hävinnyt ja ylhäältä päinkin raskaus näkyy jo. Ennestäänkin hyvä ruokahalu on lisääntynyt entisestään ja Tarra on ahkerasti syönyt mm. omenoita, hevosenruokia ja lantaa. Tänään kävin ostamassa penturuokasäkin jota tuleva mamma saa ruveta syömään ja madotus on tämän viikon loppupuolella. Ehkä jo huomenna käväistään koemakaamassa lainaan tuleva pentulaatikko ja kirjallisuutta on selattu ahkerasti. Eiköhän tämä tästä ala sujua, kovasti on mielenkiintoista tämä odotus.

Yritän saada otettua kuvia ja opettelen siirtämään ne tänne. Lupasin itselleni, että ostan kameraan uuden objektiivin kunhan raskaus varmistuu niin sisäkuvatkin onnistuvat paremmin. Ostoksille pitäisi siis mennä kunhan ennättäisi...

Tänään käytiin ultrassa ja kyllähän siellä pentuja näkyi! Kyllähän Tarra on rauhoittunut ja vatsalinja loiventunut, mutta edellisellä kerralla kävi samoin ja silloin ultra paljasti totuuden. Mutta nyt siis pentuja näkyi. Määrää ei kovin tarkasti edes yritetty laskea, mutta arvio oli, että ainakin neljä olisi tulossa, ehkä enemmänkin.

Kirstin kanssa laskeskeltiin, että lokakuun toisella viikolla voi ruveta pentuja odottelemaan. Astutuksia oli neljä joka toinen päivä joten synnytyspäivän ajankohta on vähän vaikea määrittää.

Tarra on voinut oikein hyvin, toivottavasti näin on jatkossakin. Nyt kyllä rupeaa vähän jännittämään...

Vielä viikko aikaa ultraan. Me Tarran kanssa taas ainakin luullaan, että raskaana ollaan, mutta saas nähdä. Tarra on ollut epätavallisen tiukka muitten koirien kanssa ja muuten rauhallisemman oloinen kuin tavallisesti. Kaikki on sujunut tähän asti hyvin mitään ongelmaa ei ole ollut.

Harrastusrintamalla on ollut myös rauhallista, muita kiireitä on ollut riittämiin. Pihatottista on tehty vähän naksutellen ilman paineita ja intoa tuntuu riittävän. Hakumetsässäkin käväistiin viime viikolla ja virtaa oli vähän turhankin paljon. Kotielämä on kuitenkin ollut varsin seesteistä. Tällä linjalla jatketaan ja jännitetään ensi viikon tiistaihin asti.

Sunnuntaina Unski vieraili meillä ja tänään treffattiin vielä kerran varmuuden vuoksi. Ja molemmilla kerroilla on tietysti satanut... Ei ainakaan astutuksista jää kiinni tällä kertaa jos ei pentuja tule. Pyrykin havahtui sunnuntaina ja muisti mitä pitäisi tehdä sillä seurauksella, että kotona aikaa vietetään eri paikoissa.

Nyt sitten vain odottelemaan mitä tuleman pitää ja toivomaan parasta!

Taas tavattiin tositarkoituksella sadesäässä. Homma sujui sutjakammin kuin viimeksi, selvästi Unskin mielestä oltiin oikeampaan aikaan liikkeellä. Ja siellähän sitten sateessa kökötettiin... Mielenkiintoista on, että kotona on ollut tosi rauhallista. Ei ole ollut tarvetta erotella omia koiria, toki päivät viettävät eri paikoissa, mutta valvonnan alla ja siätiloissa voivat olla edelleen yhdessä.

Unskin kanssa on ihan eri juttu, Tarra on tosi innokas niin kuin voi kuvat-osiosta todeta. Liikekuvat on tosin otettu jo kokeilupäivänä ennen ensimmäistä astumispäivää.

Tänään käväistiin treffeillä onnistuneesti. Ei ole ihan varmaa monesko päivä nyt on menossa, mutta todennäköisesti oltiin kuitenkin aikaisemmassa kuin viimeksi. Edellisellä kerralla piti toimia hirveässä kylmyydessä, tällä kertaa kelpasi treffailla aurinkoisella pihanurmella. Perjantaina on seuraavat treffit.

Tarra aloitti juoksun jo vähän odotettua aiemmin, eli viikko sitten. Ensi viikolla päästäänkin sitten tositoimiin. Toivottavasti tällä kerralla tärppää...

Pari viikoa sitten käytin Tarran eläinlääkärissä papa-kokeessa eikä nyt näkynyt merkkiäkään tulehduksesta. Unskinkin kanssa käytiin kesällä spermatutkimuksessa joka olikin seikkailu sinänsä... Eläinlääkäriaseman huonosti toimivalla mikroskoopilla tulokseksi saatiin paljon liikettä, tarkemmin ei pystytty tutkimaan. Todennäköisesti vika ei kuitenkaan ollut siinä.

Harrastusrintamallakin saatiin tulosta aikaiseksi, kesäkuussa käväistiin Iisalmessa hakukokeessa tuloksena HK 1 pistein 258 (tottis 70, maasto 188). Keväällä käytiin hakemassa myös toinen serti Siilinjärven näyttelystä.

Tänään käytiin taas eläinlääkärillä eikä ollut pentuja ilmestynyt vieläkään. Päinvastoin, 600g painosta oli hävinnyt eli viimeksi oli edes turvotusta mitä raskaudeksi luulla.

No, jos jotain positiivista tästä pitää löytää, oli toki hyvä että hammas saatiin pois. En kyllä ymmärrä miten haljennut, märkivä hammas ei koiraa vaivaa, vielä eilen Tarra järsi luuta sillä hampaalla. Ja on leikkinyt leluilla ja kepeillä ihan normaalisti. Mutta niin asia kuulema koirien kohdalla on.

Päätettiin myös kokeilla syksyllä uudelleen. Vaikea sanoa mikä meni tällä kertaa pieleen. Heti juoksun jälkeen Tarralle ilmaantui anaalirauhasongelma joka tarvitsi antibioottikuurin. Se tuli ilmeisesti pahimpaan mahdolliseen aikaan eli juuri niihin aikoihin kun alkoiden olisi pitänyt kiinnittyä kohtuun. Tulehdus ja mahdollinen stressi saattoivat hyvinkin vaikuttaa. Tai sitten oltiin myöhässä astutuksen kanssa, tai spermassa on jotain vikaa, tai tähdet vaan ei olleet oikeassa asennossa...

Tarkoitus olisi nyt tutkia Unskin sperma ja jos ei siitä vikaa löydy, en rupea uutta urosta etsimään. Elokuussa odotellaan seuraavaa juoksua. Tätä yhdistelmää on suunniteltu jo vuosien ajan ja toivoisin kovasti että se saataisiin toteutettua.

Tänään käytiin ultrassa toiveikkaana, Tarran kanssa olimme melko varmoja raskaudesta. Pettymys oli suuri kun pentuja ei näkynytkään.  Ilmeisesti kysymys on sitten varsin voimakkaasta valeraskaudesta...

Raskauden sijaan Tarra meneekin sitten hampaanpoistoon maanantaina. Poskihampaassa on lohkeama joka ei ole vaivannut. Mutta nyt kun kerran ei ollakkaan raskaana voidaan nukuttaa turvallisesti. Siinä ohessa vielä kerran ultrataan, mutta tuskin sinne nyt enää pentuja ilmestyy.

Täytyy miettiä, vieläkö syksyllä yritetään uudelleen. Ikää tulee aina lisää, mutta ei nyt kuitenkaan enempää kuin se puoli vuotta. Kiitokset kaikille kiinnostuneille, toivottavasti kaikille halukkaille koira vielä löytyy.

(Kuva Kirsti Hassinen)

Tarra aloitti vihdoin juoksun ja päästiin tositoimiin. Käväistiin Kirstin luona Kolilla ottamassa kihlajaiskuvia juoksun kuudentena päivänä. Hienolta näytti ja koirat matkustivat maisemahissillä kuin vanhat tekijät. Kiitokset Kirstille kuvista ja mukavasta juttuhetkestä.

Käväistiin Unskin luona "tutustumiskäynnillä" jo 11. päivänä, jolloin Tarra jo koetti kovasti vokotella, mutta maa kiinnosti Unskia vielä enemmän kuin varsinainen kohde. Kotona Pyry ei myöskään osoittanut kiinnostuksen merkkejä. 13. päivänä rupesi jo tapahtumaan ja astutus sujui oikein mallikkaasti, Pyryn mielestä ei vieläkään ollut oikea päivä. ( Kotiroomeo Pyry siis on kastroitu, mutta astuu kyllä. Virallisesti Pilvipolun Pipariukko 6 v.)

15. päivänä tunteet kuumenivat jo kovasti. Hyytävän kylmä kelikään (-27 astetta) ei tuntunut laimentavan tunteita vaan astuminen tapahtui hyvin nopeasti, hyvä että autosta ulos päästiin.  Pyrynkin mielestä olisi ollut jo ihan oikea aika. Kotoinen Don Juan onkin nyt päätynyt eristykseen, viralliset astumiset riittänevät.

Tänään on vielä viimeiset treffit, luulisi näistä jo jonkun kerran tärpänneen. Tarralle Unski on koko ajan ollut mieluisampi sulhanen, mutta Pyrykin kyllä paremman puutteessa kelpaisi. Kuten ilmeisesti mikä tahansa liikkuva...

Pentujen odotetaan siis syntyvän pääsiäisen aikoihin, jolloin luovutus osuisi juhannuksen tienoille.

Suunnitelmissa kevätpentuja Tarralle ja Unskille

(kuva:Kirsti Hassinen)

Vuosien miettimisen jälkeen on vihdoin päätetty toteuttaa Tarran ja Unskin (ja Tiinan ja Terhin)yhteisprojekti. Monta kertaa ovat tulevat vanhemmat istuneet vierekkäin auton takakontissa kuin vanha pariskunta. Unskiin olen tutustunut vuosien mittaan hyvin ja pidän erityisesti sen luonteesta.  Tarra  ja Unski ovat luonteeltaan samanoloisia ja uskon että yhdistelmänä pennuista voisi tulla mukavia ja tasapainoisia kotikoiria joiden kanssa on myös helppo harrastaa.

Molemmat vanhemmat ja suuri osa sukulaisista on terveystarkastettu ja luonnetestattu.Tarran puolelta silmiä on tarkastettu paljon, myös vanhana ja kaikki ovat olleet terveitä. Myös Unskin puolelta silmiä on tarkastettu paljon ja sieltä on löytynyt jonkin verran kaihia. Tieto kuitenkin lisää tuskaa, eikä tutkimaton tai nuorena tarkastettu koira ole mielestäni terve. Molemmat vanhemmat ovat Prcd-Pra vapaita, mutta rodussa esiintyy myös toista pra-tyyppiä, johon toistaiseksi ei ole testiä.

Pentue rekisteröidään Pilvipolun kennelnimelle yhteistyössä Kirstin kanssa, mutta syntyy Tarran kotona Siilinjärvellä. Suuret kiitokset Kirstille kennelnimen lainasta ja kokemuksen antamisesta käyttöön. Pennut myydään tunnistusmerkittyinä ja eläinlääkärin tarkastamina. Yhdistelmä on jalostustoimikunnan hyväksymä.

Tarra asuu Siilinjärvellä ja Unski Kuopiossa, molempiin vanhempiin on mahdollista käydä tutustumassa.

HK1 BH Pilvipolun Maa-Tushka "Tarra"

synt. 19.3.2006, rek.nro. FIN24511/06

Terveys

Silmät terveet 11.12.2010, Prcd-Pra  A (terve), Lonkat B/B, Kyynärät 0/0, Polvet 0/0

Tulokset

BH Joensuu 15.6.2010

HK 1 Iisalmi 19.6.2011

Luonnetesti: +1, +1, +1, -1, +1, +3, +1,+ 3, +++ yht. +140, laukausvarma

Tarra on lähes viisivuotias, avoin ja ystävällinen koira. Se elää maalla lapsiperheessä johon kuluu muitakin eläimiä hevosista kanoihin. Kaikkien kanssa Tarra tulee hyvin toimeen. Maalla asumisesta huolimatta sen kanssa on aina ollut helppo liikkua missä vain, Tarra sopeutuu hyvin paikkaan kuin paikkaan.

Vahtimistaipumusta sillä ei juurikaan ole, vaan Tarra jättää ne hommat suosiolla Pyryn hoidettaviksi ja korkeintaan vähän haukkuu mukana. Muutenkin Tarra on varsin hiljainen koira, haukkuu vain leikkiessä ja hakumetsässä työn puolesta.

Kotioloissa lähes huomaamattomasta koirasta tulee kuitenkin mitä mukavin harrastuskoira kun sille annetaan tehtäviä. Harrastuskoirana se on nopea ja säpäkkä ja tekee todella mielellään töitä. Kilpeläisen Lea hakuleirillä kuvasi sitä sanalla kelpiemäinen. Nuorempana tämä ominaisuus meinasi tuottaa ongelmia yksinkertaisesti siksi että ohjaaja ei ollut riittävän nopea. Toisaalta, tulipahan opeteltua uusia koulutustapoja...Tarran kanssa harrastetaan pk-hakua, jossa se maastossa onkin varma ja hyvä. Tottelevaisuuskin sujuu ihan mukavasti ja kesällä 2011 käytiin korkkaamassa koeura tuloksella  258 p. ja HK 1. Agilityäkin on kokeiltu  lainaohjaajan kanssa ja Tarra toimi nopeana ja ketteränä koirana hyvin.

Poronpaimennuskokeessa on käyty vuonna 2009 jolloin porot eivät kiinnostaneet riittävästi, todennäköisesti seuraavana päivänä alkaneen juoksun vuoksi. Viime vuonna käytiin Kuukkaan aidassa kokeilemassa ja Tarra olikin oma itsensä toimien aidassa hienosti. Useampi sisaruksista ja koko emälinja on kuitenkin testattu poroilla hyvin tuloksin.

Riistaviettiä löytyy jonkin verran, mutta aktiivisesti esim. jälkiä Tarra ei etsi. Sillä on kuitenkin melko voimakas saalisvietti ja pois pinkovan pupun perässä on kiva juosta. Pihassa Tarra pysyy hyvin.

Terveystarkastukset on tehty ja terveeksi todettu. Eläinlääkärillä on tarvinnut käydä vain rokotuksissa.

Ulkonäöltään Tarra on rodunomainen, näyttelyistä on kerätty eriä ja eh:ta, kaksi sertiäkin on saatu.

BH FI MVA Nequam Jesse Juntamo "Unski"

synt. 30.4.2006, rek.nro. FIN35300/06

Terveys

Silmät terveet 3.1.2011, Prcd-Pra A (terve), Lonkat B/A, Kyynärät 0/0, Polvet 0/0

Tulokset

BH 16.5.2009 Kuopio, FI MVA 26.3.2009

Luonnetesti +1, +1, +1, +2, +1, +2, +1, +3, +++ yht. +155, laukausvarma

Poropaimennustesti suoritettu 6.3.2009 Pello KP, Poropaimennuskilpailu 6.3.2010 Pudasjärvi, sijoitus 8.

PAHA-ALO0 53/194/247 Leppävirta 3.7.2010

Unskin omistajan kertomaa:

Unski asuu maalla neljän koiran laumassa ja tulee hyvin toimeen oman lauman uroskoirien kanssa. Unski on avoin ja ystävällinen, mutta ei tunge vieraiden ihmisten syliin. Ihmis- ja koiraseurassa Unski on itsevarma ja sen kanssa on helppo liikkua treenipaikoilla ja erilaisissa tapahtumissa. Unski ei juurikaan vahdi, mutta ilmoittaa pihaan tulevat vieraat, se on sille sallittua. Unskilla ei ole riistaviettiä, mutta näköetäisyydellä olevan pupun perään saattaa ottaa muutaman loikan. Unski ei ole koskaan kärsinyt eroahdistuksesta ja on arkielämässä kaikin puolin helppo ja rauhallinen koira.

Unski on ensimmäinen oma koirani ja sen kanssa ei ollut alunperin tarkoitus harrastaa mitään. Unskin ollessa vajaan vuoden menin käymään Kuopiossa lappalaiskoiraharrastajien tokoharjoituksissa. Siellä huomasin, että minulla on "pellossa" kasvaneen nuoren koiran kanssa paljon tekemistä. Unski oli hyvin vastaanottavainen kaikelle uudelle ja tottui nopeasti koirahäiriöön. Nopea edistyminen sai innostumaan koiraharrastuksista enemmän ja hakeuduttiin samana syksynä hakuryhmään Siilinjärvelle. Sille tielle jäätiin ja sen jälkeen onkin puuhailtu kaikenlaista. Päälajina Unski harrastaa PK-hakua ja tottista, BH -koe suoritettiin hyväksytysti Unskin ollessa 3v. Unski on myös suorittanut poropaimennustestin  kunniamaininnan kera ja osallistunut poropaimennuskilpailuun. Ulkomuodoltaan Unski on rodunomainen ja saavutti Suomen muotovalion arvon vähän alle 3-vuotiaana.

Harrastuskoirana Unski on aktiivinen ja halukas työskentelemään, se on helposti motivoitavissa ruualla, palloilla ja patuikoilla. Tärkeintä Unskille on se, että sen kanssa tehdään jotain yhdessä, sillä mitä tehdään ei ole niin suurta väliä.

Unski täyttää huhtikuussa 5 vuotta ja on ollut koko elämänsä ajan perusterve. Eläinlääkärillä on käyty lähinnä rokotuksissa.

Lisätietoja Unskista saat Terhiltä p. 044 722 6175

Pentujen odotetaan syntyvän pääsiäisen aikoihin, jolloin luovutus osuisi juhannuksen tienoille.

Jos kiinnostuit yhdistelmästä, niin ota yhteyttä Tiina Kariin p. 041 436 9345