Seitsemän viikkoa tuli täyteen eilen ja sen kunniaksi pennut matkustivat eläinlääkärin luo tarkastettaviksi. Porukka siis häkkiin ja menoksi. Kun auto lahti liikkeelle, kaikki hiljenivät ja matka sujuikin varsin helposti. Perillä kaikki käyttäytyivät suorastaan mallikelpoisesti ja olivat helppoja tutkia, liekö asiaan vaikuttanut ennen lähtöä ulkoilu ja siitä johtuva väsähtäminen... Muuten kaikki oli niinkuin pitääkin, mutta Kontiaiselta ei löydetty kiveksiä laisinkaan ja Käpypojaltakin vain yksi. Toivottavasti laskeutuvat niinkuin pitääkin, ei ole mitenkään tavatonta ettei niitä tässä vaiheessa vielä löydetä.

Ulkoilua on jatkettu edelleen reippaasti ja vauhti vaan kasvaa. Reviirikin on laajentunut aika lailla ja pennut etsivät koko ajan uusia haasteita. Kaivonkansien päältä hyppiminen on jo vanha juttu ja nyt uusin hitti on ojaan putoaminen ja sieltä ylös kiipeäminen. Myös aidasta läpi meneminen on mahtavan hauskaa. Onneksi pennut tulevat edelleen hienosti kutsusta luokse ja saavat palkakseen herkkuja. Toissapäivänä keitin sydäntä ja palastelin sen pieniksi paloiksi ja sain palkaksi lauman varsinaisia sydänystäviä. Onhan se ihan toista kuin kuivamuona!

Kotiinlähtöä enteillen pennut saivat pannat kokeeksi kaulaan eikä kukaan järkyttynyt moisesta kapistuksesta. Ensimmäiset kotiinlähtijät Käpypoika ja Karhunpoika kävivät myös koekävelyllä hihnassa. Homma sujui ihan normaaliin tapaan, välillä kieltäydyttiin liikkumasta ja välillä liikuttiin turhankin kovalla vauhdilla. Sydämellä houkuttelu toimi kuitenkin hienosti ja onnistuneita pätkiäkin saatiin aikaiseksi. 

Tarrakin on valmistellut pentuja lähtöön vähentämällä imetyksen minimiin, kerran tai kaksi päivässä riittää ja määrä on hyvin pieni. Kun pennut eivät enää yritä koko ajan imeä, Tarrakin voi olla niiden seurassa rennommin ja jopa vähän leikkiä. Pyry ei pentujen kanssa leiki, mutta on niiden kanssa kuitenkin melko kärsivällinen varaisä ja opettaa kunnioittavaa lähestymistä.

Tässä ensimmäinen lähtijä eli Käpypoika joka siis lähti tänään. Onnea ja menestystä Evelle! Mitenhän me pärjätään ilman hirveää Viirunenää?

Huomenna on Karhunpojan vuoro, onnea ja menestystä Heikille myös! Kyllä tulee ikävä meidän Vuhveliakin, miten me pärjätään ilman sitä? Onneksi näitä jää vielä neljä ensi viikoksi eikä tarvitse luopua kaikista kerralla.