torstai, 8. joulukuu 2011

Uusiin koteihin

Viikonloppuna lähtivät sitten viimeisetkin pennut. Repolainen eli Merri muutti torstaina ja käväisi sunnuntaiaamuna vielä laikkimässä Kontiaisen eli Konstan kanssa ennen sen muuttoa uuteen kotiin. Tytöt lähtivät lauantaina. Isosta tytöstä tuli Kitka ja pikkutytöstä Halla.

Kaikilta on tullut viestiä joiden mukaan uuteen osoitteeseen on sopeuduttu hyvin. Sisäsiisteys tuntuisi olevan hyvällä mallilla, ulos tehdään suurin osa asioista ja loputkin hyvällä menestyksellä sanomalehdelle. Pienet koirat vaikuttavat myös varsin reippailta, ulkoilut ja uuteen kotiin tutustumiset ovat onnistuneet hienosti. Luoksetulokin taitaa sujua uusissa paikoissa pääosin hyvin.

Meillä on ollut myös melkoinen sopeutuminen uuteen tilanteeseen kun pienten töppöjalkojen töminä on poissa eikä kukaan pure varpaasta. Liikkuminenkin tuntuu vaikealta kun ei olekaan kompostiverkkoja joiden yli pitäisi hyppiä, yllättävän hankalaa on ihan tavallisesti vaikkapa olohuoneeseen kävely. Toisaalta asumisjärjestelyt on saatu palautettua normaaliksi ja siivoamistakin on vähemmän.

Isot koirat eivät juuri reagoineet pentujen lähtöön. Tarra vieroitti pennut hienosti ihan itse eikä viimeisinä viikkoina niitä juuri imettänyt. Se on palautunut hienosti, karvaa lähtee tosin melkoisesti. Täytynee ruveta pikkuhiljaa jotain harrastelemaan, leluja kanniskellaan jatkuvasti ja muutenkin virtaa on ihan mukavasti.

Yllättävänkin paljon sitä vaan kiintyy pentuihin, vaikka alusta alkaen kaikki oli tarkoitus myydä. Onneksi kaikille löytyi mukavan tuntuiset kodit ja kuulumisetkin ovat olleet positiivisia. Yritän saada laitettua tänne vielä viimeiset kuvat pikapuoliin ja sitten lienee aika lopettaa kirjoittelu kun tämä kuitenkin pentublogi on. Saas nähdä jos vaikka pentujavielä joskus meidänkin huushollissa olisi, senverran positiivinen kokemus tämä on ollut. Kiitokset kaikille jotka ovat blogia lukeneet!

 

 

 

 

 

 

keskiviikko, 30. marraskuu 2011

Kahdeksan viikkoa ja kuulumisia meiltä ja muualta

Käpypojasta tuli Riimi ja Karhunpojasta taisi tulle Muffe. Pojista on kuulunut vain hyvää, reippaita ovat niinkuin pitääkin mutta rauhoittuminenkin onnistuu. Tosi mukava kuulla että asiat sujuu.

Jäljellejääneet tuntuvat hyvin helpoilta, neljä pentua on selvästi vähemmän kuin kuusi. Meteliä lähtee näistäkin ja vauhtia riittää. Kuitenkin esim. ulkona on helpompaa kun tarvitsee laskea vain neljään. Silmänisku Reviiri on laajentunut yhä vaan, koko piha on käytössä eikä meinaa enää riittääkkään vaan retket ulottuvat pellon puolellekin. Ulkoilua on harrastettukin ahkerasti, tunninkin  kun lauma peuhaa pihalla niin jaksavat sitten nukkua. Jännittävää on ainoastaan se jos isot koirat innostuvat juoksemaan, silloin pennut painuvat piiloon ja kurkkivat sieltä sitten varovasti. Luoksetulo on tosi kivalla mallilla, kaikki tulevat heti kun kutsutaan.

Tarrakin on alkanut pentujen kanssa vähän leikkiä kun ne eivät enää yritä koko ajan imeä. Ulkona sen leikit ovat vähän turhan rajuja. Pennut vain sinkoilevat ympäriinsä kun Tarra käytännössä juoksee niiden yli. Näin ollen Tarra vähemmän ulkoilee niiden kanssa, Pyry on parempi ulkoilukaveri.

Korvat alkavat olla pystyssä melkein kaikilla. Ainoastaan ison tytön korvat eivät ihan jaksa vastustaa painovoimaa vaan lurpattavat vielä. Kaikilla on kuitenkin ihan omanlaiset korvat. Kontiaisen korvat ovat olleet pystyssä jo monta viikkoa ja ovat sopivan kokoiset ja hyvin säännölliset. Repolaisen korvat nousivat pystyyn pari päivää sitten ja ovat pitkät ja kapeat. Ja pikkutytön korvat ovat aika leveät ja vähän leveälle kiinnittyneet. Hienoja persoonallisia korvia siis!

Huomenna muuttaa uuteen kotiin Repolainen. Onneksi se jää tähän melkein naapuriin ja tulee varmasti välillä käväisemään täälläkin. Loput lähtevät viikonloppuna.

 

torstai, 24. marraskuu 2011

Seitsemän viikkoa ja ensimmäiset kotiinlähtijät

Seitsemän viikkoa tuli täyteen eilen ja sen kunniaksi pennut matkustivat eläinlääkärin luo tarkastettaviksi. Porukka siis häkkiin ja menoksi. Kun auto lahti liikkeelle, kaikki hiljenivät ja matka sujuikin varsin helposti. Perillä kaikki käyttäytyivät suorastaan mallikelpoisesti ja olivat helppoja tutkia, liekö asiaan vaikuttanut ennen lähtöä ulkoilu ja siitä johtuva väsähtäminen... Muuten kaikki oli niinkuin pitääkin, mutta Kontiaiselta ei löydetty kiveksiä laisinkaan ja Käpypojaltakin vain yksi. Toivottavasti laskeutuvat niinkuin pitääkin, ei ole mitenkään tavatonta ettei niitä tässä vaiheessa vielä löydetä.

Ulkoilua on jatkettu edelleen reippaasti ja vauhti vaan kasvaa. Reviirikin on laajentunut aika lailla ja pennut etsivät koko ajan uusia haasteita. Kaivonkansien päältä hyppiminen on jo vanha juttu ja nyt uusin hitti on ojaan putoaminen ja sieltä ylös kiipeäminen. Myös aidasta läpi meneminen on mahtavan hauskaa. Onneksi pennut tulevat edelleen hienosti kutsusta luokse ja saavat palkakseen herkkuja. Toissapäivänä keitin sydäntä ja palastelin sen pieniksi paloiksi ja sain palkaksi lauman varsinaisia sydänystäviä. Onhan se ihan toista kuin kuivamuona!

Kotiinlähtöä enteillen pennut saivat pannat kokeeksi kaulaan eikä kukaan järkyttynyt moisesta kapistuksesta. Ensimmäiset kotiinlähtijät Käpypoika ja Karhunpoika kävivät myös koekävelyllä hihnassa. Homma sujui ihan normaaliin tapaan, välillä kieltäydyttiin liikkumasta ja välillä liikuttiin turhankin kovalla vauhdilla. Sydämellä houkuttelu toimi kuitenkin hienosti ja onnistuneita pätkiäkin saatiin aikaiseksi. 

Tarrakin on valmistellut pentuja lähtöön vähentämällä imetyksen minimiin, kerran tai kaksi päivässä riittää ja määrä on hyvin pieni. Kun pennut eivät enää yritä koko ajan imeä, Tarrakin voi olla niiden seurassa rennommin ja jopa vähän leikkiä. Pyry ei pentujen kanssa leiki, mutta on niiden kanssa kuitenkin melko kärsivällinen varaisä ja opettaa kunnioittavaa lähestymistä.

DSC09521.JPG

Tässä ensimmäinen lähtijä eli Käpypoika joka siis lähti tänään. Onnea ja menestystä Evelle! Mitenhän me pärjätään ilman hirveää Viirunenää?

DSC09517.JPG

Huomenna on Karhunpojan vuoro, onnea ja menestystä Heikille myös! Kyllä tulee ikävä meidän Vuhveliakin, miten me pärjätään ilman sitä? Onneksi näitä jää vielä neljä ensi viikoksi eikä tarvitse luopua kaikista kerralla.

 

 

 

 

sunnuntai, 20. marraskuu 2011

Kuusi viikkoa, pentutestailua ja muuta

Kuusi viikkoa ja rapiat päälle on ikää ja meno reipasta. Tällä viikolla on ulkoiltu aika paljon ja opeteltu luoksetuloa. Aika hienosti toimii yksin ja ryhmässäkin, hauskan näköistä kun porukka porhaltaa puskista luokse hännät heiluen. Olen kutsunut pentuja perinteisellä pentupentupentu-hokemalla ja täällä-kutsulla jota käytän aikuisiin koiriinkin ja palkannut ruualla. Ulos ne tuntuvat myös tekevän mieluiten tarpeensa, mikä on tietysti hyvä juttu tulevaa elämää ajatellen.

Olen myös vienyt pentuja ulos yksin ja kaikki liikkuvat reippaasti ilman muun lauman tukea. Ruokahaluakin ennätin testata yksittäin, aika ahnetta porukkaa tuntuvat olevan. Tänään kävi Satu testaamassa pennut "virallisesti". Itse sain seurata testiä Ahtin yläsängyllä istuen, omat ihmiset eivät voi testiin osallistua vaan idea on että vieras ihminen tekee testin pennuille tuntemattomassa tilassa. Testipaikkana toimi siis Ahtin huone.

Mitään mullistavaa ei ilmennyt vaan testi lähinnä vahvisti omia arvioitani. Pojista Käpypoika ja Kontiainen ovat selvästi vilkkaampia ja Karhunpoika ja Repolainen vähän rauhallisempia. Karhunpoika vaikuttaa hiukan varautuneemmalta vieraiden kanssa, mutta leikki kuitenkin ihan hyvin. Kontiainen oli sosiaalisin. Kaikki leikkivät ihan mukavasti, Käpypoika parhaiten. Tytöt olivat hiukan unisia, erityisesti pikkutyttö herätettiin kesken unien. Reippaita olivat kuitenkin molemmat. Kukaan ei ihmeemmin reagoinut räminäpurkkiin ja kaikki kävivät sitä katsomassa. Ulkona kaikki liikkuivat reippaasti, osa tuli paremmin luokse, osa huonommin.

Näiden tietojen perusteella yritettiin sitten löytää sopiva pentu sopivalle omistajalle. Käpypoika muuttaa Evelle harrastelukoiraksi, Karhunpoika Heikille lenkkikaveriksi Savonlinnaan. Karpalo lähtee ilahduttamaan Teijan perhettä ja Kaarnikka Iisalle touhuiluun Oulun suunnalle. Kontiainen jää Siilinjärvelle Mian perheen seuraksi ja Repolainen Tarjan perheeseen Maaningalle. Toivottavasti kaikki tulevat toimeen tulevan perheenjäsenensä kanssa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä eläinlääkärin tarkastuksessa ja jos vain aika riittää harjoitella vähän hihnassa kulkemista. Loppuviikosta ensimmäiset sitten lähtevätkin.

 

 

tiistai, 15. marraskuu 2011

Nimet ja kuvat 5 vko

_0000813.JPG

Pilvipolun Savon Kontiainen eli Pilkkunenä

 

_0000829.JPG

Pilvipolun Savon Karhunpoika eli Valkovarvas

 

_0000860.JPG

Pilvipolun Savon Käpypoika eli Viirunenä

 

_0000877.JPG

Pilvipolun Savon Repolainen eli Pikkupoika

 

_0000898.JPG

Pilvipolun Savon Kaarnikka eli Pikkutyttö

 

_0000889.JPG

Pilvipolun Savon Karpalo eli Iso Tyttö

 

Tässäpä nyt sitten ne nimet ja kuvat, nyt pitäisi vielä selvittää kuka tulee kenenkin kotiin. Lisää kuvia löytyy Seijan Picasa-albumista https://picasaweb.google.com/103016724649061078465/TarranPennut?feat=content_notification#5673387530743839234.

Eilen illalla kotiuduttiin Helsingin reissulta ja vastassa oli varsinainen riiviölauma. Kotiin jäi kilttejä pieniä pentuja ja kun palattiin takaisin joku oli ilmeisesti vaihtanut ne kaikki. Pennunhoitajat olivat kuitenkin selvinneet tehtävästään kunnialla. Mahdoton vauhti ja melkoinen puruvoima, mutta hirveän söpöjä tietty, etenkin kun ne nukkuu.

Äsken leikkasin kynnet ihan hyvällä menestyksellä, unisilta pennuilta on aika helppo leikata. Tänään myös aloitellaan matokuuri, Axiluria tällä kertaa.

Muokkasin sen verran että laitoin työnimet näkyviin, eihän kaikki näitä tietysti kuvista tunnista vaikka omaan silmään ovat ihan omannäköisiä.